Olen muuttamassa. Vanha kotini on pakattu vihreisiin muuttolaatikoihin, tavaraa on siellä täällä. Lattia ja seinät kumisevat tyhjyyttä: lattialle putoava tavara kolahtaa kohtuuttoman lujaa mattojen puuttuessa ja saa mieleeni hetkellisen ärtymyksen sävähdyksen. Väsymys saa minut tuntemaan myös voimattomuutta ja tuskastumista. Muuttofirma on tulossa...

Huomaatko, että ärsytys alkaa hiipiä mieleesi? Huomaat joustavasi ja venyväsi, jotta toinen ei pahoita mieltään. Samaan aikaan oma kehosi ja mielesi reagoi ärsyyntymällä, mutta et saa sanotuksi, ettei tämä ole sinulle ok.

Elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita. Kiidämme eteenpäin päivästä toiseen. Usein meidät pysäyttää vain jokin selkeästi rutiineista ja normaalista poikkeava tapahtuma, kohtaaminen tai tunne. Sitten jatkamme taas kiitämistä.

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin? Lihavuus ja ylipaino ovat ns. elintapavaivoja, mutta ajattelen, että ne ovat myös tai rohkenenko sanoa jopa valtavassa määrin seurausta mielen ja ajattelun laadusta.

Pääsiäinen on hiljentymisen aikaa. Ihmiset vetäytyvät koteihinsa ja pysähtyvät ehkä tietoisesti olemaan itsekseen omien ajatustensa kanssa kiireisen arjen vastapainoksi. Mutta entä, jos yksin oleminen on jokapäiväistä?

Mikä ihana valon määrä! Miniältä saatu paikallisen kahvipaahtimon suklainen kahvin tuoksu leviää keittiöön. Villatakin suloinen lämpö keholla. Nämä ovat glimmereitä.

Naiset osaavat puhua tunteistaan, eikö niin? Osaamme sanoittaa hienosti kaikki ne tunteiden pienetkin nyanssit ja maalata värikylläisen maiseman tunteiden viidakosta. Mutta kuinka aidosti koemme sanoittamamme tunteet?

Wordin introssa opastetaan, että yksi sana johtaa toiseen. Niinpä! Mindfulnessin meditaatioiden myötä olen kadottanut puhekykyni. Ehkä se on annettu tapahtuvaksi, jotta opin kuuntelemaan toisia ihmisiä. Pysähtymään heidän äärelleen, laittamaan itseni hetkeksi sivuun.
Mutta se on välillä ahdistavaa ja syö itsetuntoani. Mietin, enkö koskaan enää ole...

Minut pysäytti Efter Nio-ohjelmassa vierailleen Emma Klingenbergin tulkinta Tove Janssonin tekstistä. Pysähtymiseeni ei liittynyt pelkästään se ymmärrys siitä, että Tove on elämänsä ehkä yhden herkimmistä osa-alueista, seksuaalisen suuntautumisensa, joutunut piilottamaan verhottuihin symboleihin. Pysähdyttävä hetki ei myöskään liittynyt pelkästään...