Vuosisadan yksinäisyys

Pääsiäinen on hiljentymisen aikaa. Ihmiset vetäytyvät koteihinsa ja pysähtyvät ehkä tietoisesti olemaan itsekseen omien ajatustensa kanssa kiireisen arjen vastapainoksi. Mutta entä, jos yksin oleminen on jokapäiväistä?

Yksinäisyys on omanarvontuntoa kalvava tunne. Ihminen on laumaeläin, mutta mitä, jos en kuulukaan laumaan? Miksi en kelpaa? Olenko näkymätön?
Joel Haahtela kirjoitti Helsingin Sanomissa 19.4. esseessään siitä, miten olemme siirtyneet yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen. Hän kirjoittaa, että synnymme tänne yksilöinä, mutta muutumme persooniksi suhteessa muihin. Olemassaolo on aina olemista suhteessa, hän sanoo oivaltavasti.

Oman itsen äärelle on tärkeä pystyä pysähtymään. On tärkeää tunnistaa, kuka minä olen, mistä minä pidän tai en pidä, mitä minä haluan elämältä ja missä minun rajani kulkevat. Mutta tarvitsemme myös muita kehittyäksemme ihmisinä, nauttiaksemme elämästä rikkaammin ja oppiaksemme rakastamaan.

Haahtela kirjoittaa myös siitä, kuinka tämän päivän maailmassa elämän keskityttyä liikaa yksilökeskeisyyteen, toisten ihmisten kanssa toimiminen alkaa tuntua ahdistavalta. Ahdistushäiriöt ja masennus ovat lisääntyneet hurjasti. Mikä saisi meidät rohkeasti ylittämään sen kynnyksen, missä altistaisimme itsemme uusille ihmisille ja kokemuksille, onnistumisille ja epäonnistumisille? Sillä sitähän elämä on, alituista aaltoliikettä erilaisten kokemusten ja tunteiden aallokossa.

Mitä taitoja sinä tarvitsisit, jotta voisit tavata toisia ihmisiä ja selättää yksinäisyyden? Voisiko se olla rohkeutta asettaa itsesi mukavuusalueesi ulkopuolelle? Avoimuutta omista toiveista tai kiinnostuksen kohteista? Kykyä kuunnella ja kiinnostua toisen ihmisen elämästä? Joustavuutta? Uteliaisuutta?

Mitä tunteita sallit itsellesi? Pelkoa epäonnistumisesta? Iloa uusien asioiden kokemisesta? Epävarmuutta? Toivoa?

Sanotaan, että uuden maun tottumiseen tarvitaan noin 12 maistelukertaa. Samalla tavoin ajattelen, että uusien toimintamallien tai ajattelutapojen muutokseen tarvitaan useita harjoittelukertoja, jotta mielemme alkaa valita uutta polkua.
Minkä pienen konkreettisen teon voit jo tänään tehdä, mikä vie sinua lähemmäs yhteisöllisyyttä ja uusia ystäviä?

Rohkeutta ja iloa päivääsi toivotellen,

Satu ☀️