Glimmereitä vai triggereitä?

Mikä ihana valon määrä! Miniältä saatu paikallisen kahvipaahtimon suklainen kahvin tuoksu leviää keittiöön. Villatakin suloinen lämpö keholla. Nämä ovat glimmereitä.

Lääketieteen tohtori ja stressi- ja hyvinvointitutkija Heimo Langinvainio kertoi Helsingin Sanomissa tänään triggereiden vastakohdista, glimmereistä. Ne ovat arjen pieniä ilonaiheita. Minun glimmerini eivät välttämättä resonoi sinulle tai päinvastoin, mutta olisi tärkeää oppia huomaamaan niitä ja jakaa niitä toisillemme.

Glimmerien huomaaminen saattaa vaatia opettelua. Ne ovat arjen pienten miellyttävien ilmiöiden huomaamista. Langinvainionkin mukaan se vaatii pysähtymistä hetkeen. Ja se onkin haastavaa tässä hektisessä maailmassa. Lapsena ihmettelimme kaikkea ympärillämme, olimme uteliaita ja innostuimme pienistä asioista. Mihin tämä taito on hävinnyt? Miksi se on haalistunut kuin kulunut vaate, mikä lojuu kaapin pohjalla? Glimmerien huomaaminen on myös valinta. Haluanko nähdä triggereitä vai glimmereitä?

Ahdistus on yleistynyt ilmiö, mihin törmään lähes päivittäin työssäni. Sosiaaliset tilanteet tuntuvat pelottavilta; pelkäämme kohdata toisen ihmisen, isot väkijoukot aiheuttavat paniikkia, kouluun meneminen ahdistaa. Voisiko Glimmerien huomaaminen tuoda ahdistukseen helpotusta ja tehdä haastavasta tilanteesta positiivisella tavalla merkityksellisen? Kiinnittäessäni huomion johonkin, mikä tuo mielihyvää, pysähdyn samalla hetkeen, siedätän itseäni ja kiinnityn johonkin turvalliseen, omaan miellyttävään havaintooni. Se voi olla jokin itselle kaunis väri, jonka näen lähelläni tai vaikkapa vastaantulijan upea vaate tai kengät. Tiedän, asia ei ole niin yksinkertainen, mutta mitä enemmän ympäröimme itsemme glimmereillä, sitä helpompi on "huijata" mieltä uskomaan, että kaikki on hyvin. Kyse on myös ajattelusta. Ajattelen, että primääritunteisiin emme voi vaikuttaa, mutta siihen, mitä niistä najattelemme, voimme. Yksinkertaistaen uskallan sanoa, että aivot ovat muovautuvaa massaa, jota voimme opettaa ajattelemaan toisin.

Olen huomannut, että kiitollisuus on myös avain glimmereihin. Tuntiessani kiitollisuutta pienistä asioista, parannan oman elämäni laatua, mutta myös huomaan ihanat asiat ympärilläni. Tänä aamuna tunsin kiitollisuutta ja iloa siitä, mitä näen ikkunastani (vastapäisen talon remontista jääneet muovit käyn joku päivä keräämässä pois, rumentamasta muuten niin kivaa maisemaa 😊), onnistuneesta smoothiesta (ei, se ei aina onnistu!), hiljaisuudesta kodissani, viherkasvieni elpymisestä ja saamistani villasukista, joiden värit miellyttävät silmääni.
Mitä glimmereitä sinä huomaat juuri nyt, tässä hetkessä?